Tieteiden talo

Monivaiheisen historian omaava rakennus osoitteessa Kirkkokatu 6 tunnetaan nykyisin Tieteiden talona. 1920-luvulla tontti siirtyi Hagmanin omistukseen, ja siihen muutti Lisa Hagmanin perustama yhteiskoulu. Nykyisen rakennuksen paikalla oli tällöin vanha empirepuutalo, jossa koulu toimi. Vuonna 1922 tontille rakennettiin punatiilinen salisiipi puutalon ja piharakennuksien väliin. Uuden viisikerroksisen koulutalon suunnittelijaksi Hagman sai Elsa Arokallion ja rakennus valmistui puutalon sijalle Kirkkokadun varteen vuonna 1925. Mitä perusteellisemmin nyt toteutettua peruskorjausta suunnitelleet arkkitehdit ovat perehtyneet vanhaan taloon, sitä enemmän talon alkuperäisen arkkitehdin ratkaisut ovat herättäneet kunnioitusta. Koulurakennus on hieno esimerkki 1920-luvun klassistisen arkkitehtuurin pyrkimyksistä: ihanteena oli kohtuullisuus, se että niukankin budjetin rajoissa saatiin huolellisen suunnittelun ja toteutuksen avulla aikaan yksinkertaisia ja samalla monivivahteisia, arkielämän tarpeita palvelevia rakennuksia. Päärakennuksen runko on kapea, mikä mahdollistaa luonnon valon pääsyn kaikkiin tiloihin. Arkkitehtuurissa on erityisesti panostettu väljiin aulatiloihin ja pääportaaseen. Huolellisesti sijoitellut kaaret, pylväät, pilasterit ja palkistot ryhmittävät tiloja kauniisti. Sekä aulojen, että luokkahuoneiden seiniä koristaa upeat Emil Cedercreutzin luomat yli 70 kipsireliefiä. 

Vuonna 1996 rakennus kunnostettiin kodiksi tieteellisille seuroille Vilhelm Helanderin suunnitelmien mukaan. Uusin korjaus- ja muutostyö toteutettiin vuonna 2019 laaditun hankesuunnitelman perusteella, jonka lähtökohtana on vuoden 1996 restaurointivaihe. Korjaushankkeen keskeisenä lähtökohtana oli hallinnollinen tavoite: Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja sen sidosryhmien työtiloja keskitettiin yhteen rakennukseen, Tieteiden taloon. Samalla toteutettiin rakennusteknisesti välttämättömät korjaustarpeet, sisäilman laatua parantavia sekä tilojen esteettömyyttä ja akustiikkaa parantavia toimenpiteitä. 

Peruskorjauksen suunnittelussa haluttiin säilyttää rakennusten historiallinen ilme. Julkisivut ja alkuperäiset ikkunat kunnostettiin vanhojen mallien mukaisesti palauttaen niihin alkuperäinen värimaailma. Sisätiloissa lähtökohtana oli edellisessä peruskorjauksessa noudatettujen, pääosin talon tutkittuja alkuperäisvärejä noudattavien tekotapojen ja sävyjen säilyttäminen. Pintojen käsittely ja värien hienosäätö merkitsi vaativaa konservaattorityötä, jonka hieno toteutus on ollut suunnittelijoille erityinen ilonaihe. Talon alkuperäiselle ilmeelle niin tärkeät, tilasta toiseen vaihtelevat vaaleat pinnat hohtavat jälleen.  

Edellisen peruskorjauksen ilmanvaihtoratkaisun voitiin todeta olevan edelleen pääosin toimiva ja määräysten mukainen ja ilmanvaihtotekniset toimenpiteet olivat pikemmin laitehuollon kuin peruskorjauksen luonteisia. Käyttäjä sopeutui myös tähän säästävään korjaamiseen, eikä edellyttänyt mm. tilojen jäähdytystä. Interiöörien säilymisen kannalta tämä oli valtava helpotus. 

Päärakennuksen 3. ja 4. kerrokseen sijoitettiin uusia työpisteitä Tieteellisten seurain valtuuskunnalle. 2. kerroksen entinen opettajahuoneen alue varustettiin kokoustilaksi, jota palvelee taukokeittiö. Myös siipirakennuksessa sijainnut entinen asunto muutettiin työtilakäyttöön ja sen päätyyn avattiin uusi esteetön sisäänkäynti. Kellarikerroksen tiloja järjesteltiin uudelleen sosiaalitiloiksi, sekä kahvilaa palveleviksi apu- ja varastotiloiksi.  

Sisustuksessa säilytettiin vanhoja rakennuksen koulukäytönajan kiintokalusteita ja kunnostettiin edellisen restaurointivaiheen irtokalusteita. Osaan tiloista hankittiin myös uusia tilojen käyttötarkoituksiin soveltuvia kalusteita. 

Työyhteenliittymä Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli ja Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA.

Lisää tietoa:

Tieteessä tapahtuu. 4/2022. 1920-luvun klassistisen arkkitehtuurin helmi – Peruskorjattu Tieteiden talo avataan uudelleen. Vilhelm Helander, Minna Lukander ja Jaakko Penttilä.